Kristiina Lähteen esikoisromaani
Joku on nukkunut vuoteessani oli ilahduttava lukukokemus. Rosa herää aamulla ja huomaa vieraan miehen asettuneen taloksi. Mies syö aamiaista, lähtee töihin ja palaa iltapäivällä laittamaan ruokaa. Rosa hakee apua selvittääkseen mysteerin. Lääkäri ja poliisi eivät ota asiaa vakavasti, miehen toiminta kuulostaa aivan normaalilta.
Riemastuttava juonikuvio etenee kutkuttavasti ja arvoitus selviää. Valitsin kirjan lomareissulukemiseksi, mutta ahmin sen jo menomatkan aikana. Tämän perusteella aion tutustua Lähteen aiemmin julkaistuihin runokirjoihin.
Ondaatjen Divisadero ei yltänyt
Anilin varjon tasolle. Tarina saa alkunsa traagisesta tapahtumasta. Tapahtumaan osallisten nuorten tiet eroavat. Kirjassa kerrotaan kunkin näkökulmasta tulevaisuudesta ja siitä, miten menneisyys vaikuttaa valintoihin. Kirjan rakenne ja sisäkkäiset tarinat tekivät lukemisesta raskaan, vaikka kerronta onkin sujuvaa ja kaunista.
Riina Katajavuoren kirjoituskokoelma
Perhehytti oli hykerryttävää luettavaa. Lasten kanssa kohtaa kiperiä kysymyksiä ja vanhemmuus saa usein ymmälleen. On aina yhtä lohdullista lukea, miten samankaltaisia asioita perheissä ihmetellään. Kirjailija sanoittaa arjen pohdinnat niin, että niihin saa etäisyyttä ja monet ärtymystä aiheuttavat asiat alkavat hymyilyttää.
Katajavuoren teksteistä välittyy lapsuuden ja lasten arvostaminen. Turhan usein lapsuusaikaa pidetään jonain, mikä pitää suorittaa ja ohittaa mahdollisimman pian. Monessa yhteydessä (esim. julkiset paikat) lapset koetaan häiriönä ja elämän normaaliutta sekoittavana asiana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti