Lumipäiväkirja kertoo miehestä, jonka muistot heräävät sanomalehtiartikkelin myötä. Nuoruudessa tapahtui, tai oikeastaan ei tapahtunut sitä, mikä olisi voinut ja ehkä se hetki oli ratkaiseva myöhempien tapahtumien kannalta. "Tuntuuko teistä koskaan siltä kuin haluaisitte palata takaisin johonkin hetkeen ja tehdä kaiken toisin?" (s. 178)
Haahtela taitaa hetkessä elämisen ja päänsisäisten maailmojen kuvailun. Nykyhetken kerronta kulkee vapaana puikkelehtivien muistojen, ajatusten ja unien lomassa. Tässä kirjassa historialliset faktat jäivät häiritsevän irrallisiksi muusta kerronnasta.
Jos olin unohtanut romaanin tyystin ensimmäisen lukukerran jälkeen, niin uusintalukemisen jälkeen Lumipäiväkirja tuskin enää unohtuu, sillä kirja sai aivan uuden merkityksen. Sähköpostittelin erään toisen ystäväni kanssa kuulumisia ja siihen liittyen sain häneltä viestin katsoa Adam Elsheimerin maalaus "Pako Egyptiin".
 |
| Adam Elsheimer: Flight into Egypt |
Saman päivän iltana luin Lumipäiväkirjaa ja tulin tähän kohtaan: "Toinen kuva esitti jylhää vuoristomaisemaa. Vuorten väliin avutui syvä kuilu, jyrkkä laakso, joka jatkui taivaanrantaan, liukeni pilviin, jotka ajelehtivat vuorenhuippujen lomassa. Kuvassa oli vain kaksi ihmistä, mies ja nainen. Mies käveli edellä, nainen perässä, he kulkivat puiden kätkössä, ja heidän vaelluksensa näytti toivottomalta, miten he koskaan selviäisivät mihinkään? Ja miksi he ylipäätään olivat siellä? Isä ei ollut koskaan osannut selittää kuvaa, mutta eräs isän ystävä oli kertonut, että siinä olivat Maria ja Joosef pakomatkalla Egyptiin. Kun sanoin, että maisema ei näyttänyt kovin egyptiläiseltä, mies oli kertonut, että taiteilijat olivat ottaneet aiheen suhteen vapauksia siten, että Maria ja Joosef kulkivat milloin Egyptissä, milloin Alpeilla, ja milloin missäkin sopivassa maisemassa." (s. 97)
Joskus ei halua ajatella, että kyseessä olisi sattuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti