helmikuuta 27, 2011

Katja Kaukonen: Odelma



Lauantai-aamuni alkoi parhaalla mahdollisella tavalla, upealla lukukokemuksella. Pitkien yöunien ja aamiaisen jälkeen pujahdin peiton alle aloittamaan kevään esikoisteosta: Odelmaa. Ennen puolta päivää olin lukenut koko kirjan ja kömmin makuuhuoneesta perheen pariin. Olin Odelman lumoissa. Jo alkusivuilta huomasin, että nyt mennään syvälle ja korkealle samaan aikaan. Tuttu tunne luettuani todella hyvän kirjan. Viimeksi koin jotain samaa lukiessani Cormac McCarthyn Tien. Tarinan jännite oli vahva. Niin oli Odelmassakin. Lukiessa puhalsi voimakas alkutuuli: vahva ja juureva, kuulas ja turhasta riisuttu, silti kaunis, mullan ja veden tuoksuinen. 

Odelman maailma kokosi yhteen menneen, olevan ja tulevan, näkyvän ja näkymättömän. Koin luonnon henkilönä, samoin talon. Ihastuin joki-ihmisenä Odelman maisemaan. Näin lukiessani isäni kotitalon, joen ja pellon. 

Odelma antaa mahdollisuuksia monenlaisille tulkinnoille (kettu, hyönteiset, jalat, itseksituleminen, herkän sielun vaikeus elää tässä maailmassa, miehen ja naisen erilaiset ajatustavat).  Minulle lukijana oli parasta kuvallinen kerronta, kielen rytmi ja tarina joka vei virran lailla. Kieli on kuin kirkkaassa lähdevedessä huuhdottua ja alkuvoimaista: aistikasta ja vahvaa. 

Kirjoja voi lukea niin monella tavalla, nauttia kielikuvista, hyvästä juonesta, kuvauksesta tai ajatuksista joita kirja herättää, mutta harvoin tulee vastaan tällainen jota lukee koko keholla, kaikilla aisteilla ja joka koskettaa sisintä yhdistäen lukijan "kaikkiin maailmoihin". 

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Kiitos tästä, Sanasulka! Ilahduttavaa on lukea Odelma-kokemuksia. Kauniisti kirjoitat.

Hieno huomata, että maisema puhuttelee. Joki on tärkeä myös minulle, minäkin kytken sen vahvasti omiin juuriini ja isäni sukuun. En usko, että joki jättää rauhaan jatkossakaan. Paljon sillä on kerrottavaa.

Tuosta McCarthyn Tie-mielleyhtymästä olen kuullut muualtakin. Minä en ole kirjaa lukenut. Lainassa kävi ja alku oli niin raskas, että toiseen lukukertaan jäi. Pitää etsiä käsiin.

Sanasulka kirjoitti...

Minusta on mukava lukea ystävien suosittelemia kirjoja. Tie oli sellainen. Olen vuorostani vinkannut Tietä ja lukukokemukset ovat olleet myönteisiä. Tie tuli leffana ennen joulua (?). Pidin siitäkin, vaikka olen ronkeli elokuvien suhteen.

Kerro heti, kun olet lukenut!